Oma ääni vai imurin?

Kokonaisuus 4 on nyt raivattu. Olen huojentunut ja olen iloinen.

Aamulla ääni kellossa kälkätti jotain aivan muuta. Kehotti minua jopa siivoamaan, jotten vain olisi kirjoittanut. Se, että yläkerrassa on imuroitu viimeksi ennen joulua, tuntui kerta kaikkiaan ylitsepääsemättömältä, kokonaisuus 4 vain pieneltä pölyhiukkaselta, jonka hoitelisin sitten siinä sivussa.

Sain kuitenkin patistettua itseni irti imurista ja pölyrätistä. En ole ihan varma, miten onnistuin hommassa. Tai pikemminkin, kuinka onnistuin saamaan itseni alkuun tekstin kanssa sen jälkeen, kun imurista oli vapauduttu. Teksti inhotti niin, että sen lukeminen oli kuin kynsiä olisi vedetty irti. Selasin FB:tä, googletin sitä ja tätä, päivitin FB:tä, kommentoin FB:tä, googletin, hain 10. kupin teetä. Kyllähän te tiedätte. Lopulta ajattelin, että imuroin sittenkin.

Mutta sitten aloin lukea. Sitä inhottavaa kokonaisuutta 4. Äkkiä huomasin, että olin korjannut vähän sieltä ja hiukan enemmän täältä. Vielä äkäisemmin oivalsin, että teksti ei enää vetänytkään minusta irti kynsiä. Se oli asettunut eteeni suhteellisen kelvollisena. Mörkö (= pitkä kirjoittamattomuus, pitkään lukematta ollut käsikirjoitus) oli laskeutunut uomiinsa. Oksennusta ei tullut. Tuli helpotus ja parannus.

En muista, oliko minulla vastaavia olotiloja Napanuoralla-kirjan kanssa. Varmasti oli. Mutta aika on ihana ja kultaa muistot.

Naaraspappi on ollut huomattavan vaikea projekti. Aloitin sen paljon ennen kuin sain tietää, että Napanuoralla kustannetaan. (Eli ei voi puhua ns. toisen kirjan kauhusta, jota kuulemma esiintyy.) Ehkä esikoiseen tuli ammennettua niin paljon voimia, että toisen kokoaminen on ollut siksi työlästä. Tai ehkä pelkään toistavani itseäni ja kirjoittavani samaa kirjaa uudelleen.

Aina välillä saan itseni näkemään, että teenpä mitä tahansa, se on vain hyväksi kirjoittamiselleni. Tuli Naaraspapista ikinä valmista eli ei, lopputulos on kuitenkin se, että opin paljon kirjoittamisesta ja vielä enemmän itsestäni. Se, mistä en opi mitään, on siivoaminen. Mutta luulen, että siivoaisin vieläkin vähemmän, jos en kirjoittaisi. Ei tarvitsisi paeta omaa ääntä imurin raivontaan.

Advertisement

2 thoughts on “Oma ääni vai imurin?

    • Luin näytöltä. Pikku hiljaa olen oppinut lukemaan näytöltä, joskin paperilta lukeminen voi olla aika ”muutattava” kokemus. Töissä luen paperilta vasta, kun työ on taitettu. Mutta kässäriä pitäisi lukea enemmän paperilta. Millaisia kokemuksia?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s