Ketä myydään ja missä

Olen hämmentynyt.

Olen aina kuvitellut, että kun on sopivasti pessimisti ja sarkastinen, ei ainakaan ole sinisilmäinen. Mutta tänään lensin sitten kuperkeikkaa.

Kirjailija Pauliina Vanhatalo aloitti FB:ssa keskustelun siitä, mistä omia kirjoja on saatavana, ja tarkemmin sanottuna myös Veera Vaahteraa. Hups heijaa, paikallisissa kirjakaupoissa saatavuus ei yllättäen ollutkaan kohdillaan. Rivi kirjailijoita oli sitten kommentoinut kirjojen saatavuutta enemmän ja vähemmän – yleensä enemmän – napakasti. Kävi ilmi, että ongelma on pitkälti yhteinen: Suomessa kirjakaupat eivät ole yksityisiä vaan ketjuja. Kun on ketju, otetaan eri paikkakunnille ketjun (pääkaupungissa) valittu linja. Kuinka toimii Suomalainen ja kuinka toimii Akateeminen? Panostaako paikallinen (ketjun) kirjakauppa millään erityistavalla paikallisiin kirjailijoihin?

Entä se sinisilmäisyyteni, pessimismillä höystettynä? Napanuoralla-kirja ei ole Suomalaisen hyllyssä (tilaamalla toki saa). Jotenkin olen saattanut vielä ymmärtää sen, että pieni kustantamo jätetään ulos (ja pieni tuntematon esikoinen). Mutta sitten minulle valkenee, etten todellakaan ole ainoa. Mukana on myös ns. pitemmän linjan ammattilaisia, joiden kirjojen luulisi automaattisesti olevan kaupassa, ainakin omalla paikkakunnallaan. Mutta ei siis näin.

Onneksi meillä on nykyään netti. Mutta onhan se hiukka eri asia mennä nettiin ostamaan kirja kuin kirjakauppaan. Ainakin minusta. Monesta muusta ei. He tilaavat netistä rintaliivitkin. Ehkä minäkin opettelen.

FB-keskustelu toi eteeni myös ”julkisuusharhan”: onko kirjailija, joka on paljon esillä, kirjailija, joka myös myy? Keskustelun mukaan ei. Keskustelu toi areenalle myös sen tosiasian, että kun esimerkiksi minä paistattelen täällä pohjoisessa vajaan kymmenen henkilöä kiinnostaneessa kirjakauppatilanteessa, tilanne ei ole välttämättä yhtään sen monilukuisempi etelässäkään tai piirun verran tunnetummallakaan kirjailijalla (kuten olin tietysti kuvitellut). Onko ongelma siis jotenkin isompi? Eivätkö ihmiset yksinkertaisesti enää lue? Vai onko vain hyvin etäistä, että joku kirjailija kertoo kirjastaan ja kirjoittamisestaan suhteellisen arkipäiväisiä asioita ilman sen suurempaa glamouria?

Sitten vielä toinen näkökulma: onko kirjoittamisessa lähtökohtaisesti tavoiteltava julkisuutta? Se on niin iso asia, etten puutu siihen nyt. (Mutta minusta ei.)  Ja kolmas ajatus: satsaavatko isot kustantamot tasapuolisesti kirjailijoihinsa?

Minä olen pienen kustantamon kirjailija. Olen kiristellyt hampaitani sillä, miten vaikea kustantamon, ja sitä kautta kirjailijan, voi olla päästä esille (ja tarkoitan nyt niitä perhanan arvosteluja ja vastaavaa). Ns. uutis- tai julkisuuskynnyksen rikkominen on lähes mahdotonta (edes paikallisesti), eivätkä kaikki kirjastotkaan suhtaudu pienen kustantamon kirjoihin/kirjailijoihin tasapuolisesti. Mutta yhtä asiaa minun ei sentään tarvitse miettiä: että olisin jotenkin eri asemessa kuin joku toinen talon kirjailija. Kiitos siitä pienelle kustantamolle.

Olen maannut monta päivä räkäflunssassa sängyn pohjalla. Ehkä räkä, ehkä se, että kustannussopparin allekirjoittamisesta on melko tarkalleen vuosi, on saanut minut pohtimaan monia asioita uudelleen ja uudelleen. Palaan pienen kustantamon kirjailijan haasteisiin vielä lähipäivinä uudelleen. On asioita, joita olisin (kieltämättä) tällä kokemuksella tehnyt toisin, mutta on myös asioita, joista olen hyvin kiitollinen.

5 thoughts on “Ketä myydään ja missä

  1. Todella mielenkiintoinen postaus jälleen. Olen ollut reissussa ja nyt kotiuduttuani sain ilmeisesti saman räkätaudin kuin sinäkin. On voimaton ja uupunut olo, ei jaksa edes kis…
    No, näitä pohdintojasi on syytä miettiä kunnolla ja monelta kantilta. Jotenkin tuntuu että haluaisi vetää jarruvivusta koko kustannusasiassa, niin monimutkaiselta kaikki on tuntunut tähän asti. En kirjoittanut nimeäni kumpaankaan tarjolla olleeseen soppariin. Sovin toisen kanssa keskustelujen jatkamisesta syksyllä. Nyt täytyy vetää henkeä ja ihmetellä tapahtumia. Yksi suurehko kustantamo lupasi minulle lopullista vastausta muutaman kuukauden kuluessa. Ottaa päähän kun joutuu odottamaan ja mahdollisesti kuitenkin pettymään. Eipä tässä kuitenkaan muuta voi. Itse päätin valita tämän pitemmän tien ollakseni enemmän oikea kirjailija, enkä ole ollenkaan varma muuttuuko status vaikka kustantaja olisi suurempi. Räkä poskella, mieli maassa, mutta kai siihen valoon tunnelin päässä on edelleen uskottava;)

  2. Status on hyvä sanavalinta, Margit. Olen monet kerrat ajatellut, että kun on pienen kustantamon kirjailija, jotain puuttuu nimenomaan statuksesta. Itsekin odotin aikoinaan juuri vastaavia päätöksiä. Iso jahkasi ja lupasi ja pyöritteli ja kaikenlaista. Pieni otti vastaan kerralla ja kiertelemättä. Se sai minut tarttumaan soppariin. Mutta se status: monessa paikkaa pidetään omakustanteena ja katsotaan asiaksi huomattaa, etten ole jollakin tavalla oikea kirjailija, ”enemmän kirjailija”, niin kuin kirjoitit. Kirjoittamista pitää todistella. (Tämä ei onneksi koske lukijoita!) Aivan kuin minulla olisi juhlapuku päällä, mutta korkkarit olisi unohtunut ja tukka olisi arkinutturalla. Se on kurjaa, sillä olen kirjoittanut kirjaa vuosikausia ja taatusti yhtä sydänverellä kuin ”enemmän” kirjailija. Onko ongelma siis ensinkään minun vai onko se alan sisällä? Sen statuksissa?

  3. Osuuskumman puitteissa todettiin, että tosiaan Suomalaisen hyllyille on aika turha yrittää päästä. Nettikaupasta toki löytyy. Kirjakauppaketjuilla tuntuu tosiaan olevan ihan omat prioriteettinsa. Kivijalkakauppoihin saamisessa taas sitten pitää sekä kustantajan että kirjailijan olla aktiivinen. Käydä ja kaupata.

    Huomasin harmikseni, ettei kirjaasi ollut yhtään kappaletta JRR-kirjaston valikoimissa. Olisin tehnyt hankintapyynnön, mutta kun en netitse osannut… ehkä kun pääsen paikan päälle…

    Missä muuten on tullut vastaan tuollainen ”et ole oikea kirjailija” -asenne? Vieläkö joku ilkeää sanoa ääneen.

  4. Iso kiitos, Calendula, tuosta opinnäytetyöstä. Myllylahti ja oma kustantamoni toimivat lähtökohtaisesti eri tavalla eli minun ei ole toki tarvinnut ruveta laatimaan markkinointisuunnitelmia (Jossain vaiheessa Myllylahti kysyi sellaista kässärilähetyksen liitteeksi.) Mutta tutkimus on hyvin mielenkiintoinen lukea!

    Tässä myös toinen teos, joka pitänee hankkia. http://www.puntsi.fi/juosten+kustannettu/ Tunnen yhden kolmesta kirjoittajasta (ja Puntsin perustajista) yliopistoajoiltani. Kirja on jäänyt hankkimatta tässä kevään hötäkässä, mutta teenkin sen heti. Luulen, että tämä kirja on sekä hauska että ajatuksia herättävä, oikeasti!

    Mitä tulee tuohon, kuka kehtaa vielä sanoa, etten olisi oikea kirjailija, niin sanon vain, että usko pois, paljon on tullut nähtyä. Palaan siihen heti, kun jaksan räkätaudiltani ajatella uutta postausta. Mutta yksi taho on esim. Lukukeskus, joka oli todennut saman kustantamon kirjailijalle messuilla, etteivät ota omakustannekirjailijoita listoilleen. Ehkä ihmiset eivät edes osaa ajatella, mitä sanoa töksäyttävät. Heille on niin tärkeää pitää jollakin tavalla kiinni siitä, että kirjailija on jotakin aivan erityistä eikä kuka tahansa voi olla kirjailija. No, kun miettii omaa kirjoittamista lastenhoidon ja ruuanlaiton sivussa, on vaikea ajatella, että kirjailijana olossa olisi jotain punaviinihuuruista ja erityistä. Ei ainakaan minulle ole. Kirjoittaminen on vain tärkeää jostakin syystä, niin tärkeää, että laittaa valmisruokaa lapsille ja on muutenkin kuin toisessa todellisuudessa. (Eikä kyse ole vain Suuresta Itseilmaisusta.)

    Nyt painun nukkumaan koko aamupäiväksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s