Oodi kirjoittajakurssille

Olen ruvennut saamaan mielenkiiintoisia kyselyitä sieltä ja täältä, tutuilta ja vähän tuntemattomiltakin.

– Sinähän olet käynyt kirjoittamisen kurssin ennen kuin sinusta tuli kirjailija?

– Sait vissiin oppia jossakin, kun kirjoitit kirjan?

– Mitä minun pitäisi tehdä, kun minä haluan kirjoittaa kirjan, omia elämänkokemuksia vain listata? Mutta siis kirjan.

Tunnustan tässä ja nyt, etten koskaan oikein innostunut erilaisista kirjoittamisoppaista. Eniten minua koukutti Elokuvan runousoppi (kiitos vain tekijöille huikeasta opuksesta, jota voi lukea mielen määrin mistä kohdasta hyvänsä).

Sen sijaan olen syvästi kiitollinen siitä, että lähdin kirjoittajakoulutukseen. Esikoinen oli pieni ja kuopus vielä pienempi, joten valitsin lähimmän, Taivalkosken Päätalo-instituutissa järjestettävän. Siitä on nyt 10 vuotta. Taija Tuominen oli erinomainen opettaja jo silloin (minkä ymmärtämiseen meikäläisen kaltaisella vastarannan kiiskillä meni pari kokoontumisajoa) ja palkittu nyt myöhemmin.

Kaikista parasta oli kuitenkin ryhmä.

Mietin tässä yksi päivä puhelimessa yhden ryhmäläisen kanssa ryhmäämme. Hän totesi:

– Olisin aivan eri ihminen ilman meidän ryhmää.

Suuria sanoja, jotka tiesin todeksi mutta joita en ole lausunut ääneen oikeastaan koskaan, niin suuria ne ovat ja tosia.

Minäkin olisin aivan eri ihminen ilman omaa ryhmääni, ilman noita rakkaita ihmisiä. Mutta en tarkoita nyt yksin sitä, etten olisi saanut koskaan kirjaa valmiiksi, en edes aloitetuksi, ilman ryhmääni (sillä en olisi saanut). Minä olen muuttunut muutenkin kuin päässyt eroon sitku-kirjoittamisesta (eli tätä nykyä istun alas persuksilleni ja kirjoitan, kun 10 vuotta sitten selvitin itselleni, että aloitan seuraavana päivänä, koska silloin minulla ei ole ehkä nuhaa ja ilmakin on kauniimpi metaforien metsästykselle). Minä olen muuttunut itsenäni, Marina. Saattaahan olla, että kahden lapsen kasvulla ja suhteellisen rankalla työelämäjaksollakin on jotain tekemistä asian kanssa, mutta luulen, että iso osuus on meidän ryhmällä.

Joten, minulle on käynyt pirunmoinen tuuri. Minulla on hieno kirjoittava viiteryhmä täynnä ystäviä. Kaiken lisäksi ryhmä on pirun ansioitunut. Yksi on voittanut Runo-Kaarinan, yksi pärjännyt lukuisissa kisoissa, kolmas käsikirjoitus tulee kustantamosta ulos nyt keväällä, muutama on tehnyt omakustanteen ansioituneesti ja niin edelleen. Onnekseni ryhmä kokoontuu edelleen säännöllisesti ja jaksaa lukea toistensa kässäreitä. Nokkimisjärjestystä ei ole koskaan, mutta kipakoitakin sanoja on kuultu. Kun kyse on toisen hengentuotteen läpikäymisestä ja keskeneräisen työn arvioinnista, saa olla aika tarkkana, että valitsee näkökulmansa rehellisesti mutta kannustavasti ja ennen kaikkea käsikirjoitusta auttavasti. Pilkkufiilaukset ovat aikaa sitten jääneet loppusuoran töiksi. Kyse on muusta.

Summa summarum. Vastaan kyselijöille, että etsikää kurssinne ja selatkaa oppaanne. Mutta ennen kaikkea, olkaa avoimia sille mahdollisuudelle, että kirjoittaminen tuo elämäänne jotakin muutakin hyvää kuin pelkän kirjoittamisen. Esimerkiksi oman ryhmän (= toisen perheen) ja oman itsenne kasvunpaikan.

7 thoughts on “Oodi kirjoittajakurssille

  1. Aina väittävät, että kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Kyllä mä silti haluaisin kurssille. Siitä voisi olla hyötyä. Mutta mitenkäs lähdet? Onneksi on internet, edes jotain, tunnen itseni jo muutenkin kovin ulkopuoliseksi.

  2. Onneksi on Internet! Eikö täältäkin kaivaudu esiin joku kurssi? No, kirjoittaminen kuitenkin tärkein oppilaitos. Joskin meikäläisen kirjoittamisen etenemisen kannalta kurssi on ollut loistava. Dead line ja rahallisen vastineen painostus 🙂

  3. Olen onnekas. Oma kirjoittajakurssini on Suomen ensimmäinen nettikurssi ja pyörinyt jo 4 vuotta!! Se on Järvilakeuden Kansalaisopiston ylläpitämä ja ohjaajana on toiminut koko sen historian ajan huikean hyvä kirjailija-ohjaaja Jussi Matilainen. Osallistujia on laajalti myös Etelä-Pohjanmaan ulkopuolelta. Kerran kuussa tapaamme silmätysten, viikottainen netti-ilta toimii huikean hyvin.

    • Joku tuollainen olisi ihana, mutta… kun niihin kuukausittaisiinkaan tapaamisiin ei pääsisi. Noh, sitten joskus 🙂

  4. Margit, sinulla on ns. hyvin pullan uunissa. Kiinnostaisi kuulla lisää, miten ryhmä toimii ja onko se pysynyt hyvin kasassa.

    Calendula, olen (edelleen) varma, että elelet kuussa 🙂 Mutta oikeasti, kirjoittaminen sujuu ilman ryhmääkin. Tiedän monta, jotka eivät missään nimessä tulisi ryhmään, koska siellä arvioidaan (lue: arvostellaan) toisia. (Et todennäköisesti kuulu niihin.) Minultakin kysytään aina silloin tällöin, kuinka siedän sitä, että joku arvioi keskeneräistä työtä. Siinäpä hyvä postauksen aihe.

  5. Ei nyt sentään kuussa, mutta Suomeen tuleminen kerran kuukaudessa rasittaisi pikkuisen liikaa rahapussia (ja mikä aika?) Kerran vuodessa on ihan ok.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s