Bridget Jones, et ole edes pikkuserkku

Matka Kuopioon on onnellisesti takana. On ollut jo perjantaina, mutta toipumisessa on mennyt pari päivää. Toipuminen ei kuitenkaan tarkoita, että olisin esimerkiksi sairastunut (jos ei lasketa päänsärkyä, jonka täytyi aiheutua siitä, että kuopiolainen olut oli selkeästi vahvempaa kuin oululainen) tai liikarasittunut. Matka oli sen sijaan niin antoisa, että minun on pitänyt tutkailla sitä sisimmissäni ennen kuin olen voinut jakaa sitä täällä.

Tapahtui 1.Tapasin Marjon, mikä tarkoittaa sitä, että juttelin pitkään kustannuspäällikkö Marjo Merirannan kanssa. Jos en ole muistanut kehua häntä vielä tarpeeksi (julkisesti), kehun nyt. Olet ihana ihminen, jolla on ihanan paljon erinomaisen hyviä ajatuksia. Kiitos ja kumarrus.

Tapahtui 2.Kuopion Suomalaisessa minä ja Katri Rauanjoki haastattelimme toisiamme. Yleisössä laatu voitti määrän, niin kuin pitääkin. Paras palkinto oli Suomalaisen myyjä, joka halusi ostaa Napanuoralla-kirjan kuultuaan puhumiseni. Hän sanoi kiinnostuneensa asiasta, koska olin kertonut, että on olemassa monenlaista chick litiä ja että tämä tarjolla oleva olisi erilaista. Ironista ja jouhevasti luettavaa, mutta ei sellaista, johon olisi tarkoitus upota vaahtokaramellin tavoin lutustelemaan mukavan päähenkilön parhaaksi kaiffariksi. Napanuoralla-päähenkilöitä saattaa aluksi jopa inhota (niin kuin mieheni teki). Mutta veikkaan, ettei lopuksi.

Joka tapauksessa, on ihana tunne, kun saa ammattilaisen kääntämään ajatukset uusille raiteille.

Tapahtui 3.Kaikkia ammattilaisia meikäläinenkään ei vakuuta. Reissu jätti kokemusreppuun myös kritiikinpoikasen, joka herätti sekä hämmennystä että kasvatti jälleen kerran ihmisenä – kuinkas muuten.

Napanuoralla-kirja julkaistiin lokakuussa. Nyt ensimmäisen kerran törmäsin siihen, että kirjaa verrataan eräisiin nimeltä mainitsemattomiin chick lit -ikoneihin, vaikka tarkoitus on ollut kirjoittaa jotain aivan muuta kuin näiden ikoneiden jälkeläisiä tai edes pikkuserkkuja. Kaiken chick litin tavoitteena ei ole viehättää hiukkasen höppänöillä mutta rakastettavilla päähenkilöillään. Chick lit voi olla myös painavaa, kovaa ja jopa ahdistavaa. Nuorten naisten elämä, ulkoisesti mallillaan oleva satumaailma, ei ehkä sittenkään ole niin kultainen sisältä päin.

Väitän, että chick lit on hyvin yhteiskunnallinen genre. Se, jos mikä, peilaa meidän aikamme (nuorten) naisten elämää monimuotoisten vaatimusten keskellä. Elämää pitää kontrolloida aivan toisella tavalla kuin isoäitien aikaan. Mitä sitten, kun homma kusee ja kontrolli pettää tai kontrolli menee jopa överiksi? Kun paras ystävä onkin sikamainen ja systemaattinen toisen elämän halvaannuttaja? Vie miehen, raskauden ja omanarvontunteen ja on tehnyt temppujaan itse asiassa aina?

Tiesin jo kirjoittaessani, että kirjoitan genreen, jossa odotetaan tiettyä ”samastumismahdollisuutta” tai ”ennakkofiilaria”. Halusin kuitenkin kirjoittaa (tai pikemminkin tarinoida) toisin silläkin riskillä, etä kirjoitan ”väärin”. Olen pohtinut, että olisi ehkä ollut fiksumpaa heittää genret kuikkaan ja sanoa, että kirja on romaani. Mutta toisaalta, viihteenkin on aika laajentua aivan niin kuin dekkaritkin ovat laajentuneet. Viihdekin voi kyseenalaistaa perinteisiä naiskuviaan ja juoniasetelmiaan ja varmoja lukijatykkäämisiään. Viihteessäkin voi kirjoittaa jotain uutta, kyseenalaista, epäviihteellistä. Vaikka sitten chick litin alla. Jos tohtii lähteä hiukan edemmäksi kuvioista kuin ihanat ja romanttiset ikonit, toki esikuvat mutta silti kaukaiset.

Mainokset

6 thoughts on “Bridget Jones, et ole edes pikkuserkku

  1. Voisiko ottaa käyttöön niinkin hurjalta kuulostavan käsitteen kuin inhorealistinen chick lit? No, tavallaan chick lit on inhorealistista aina. (Miksi ylipäänsä pitäisi olla käsitteitä? Myönnettäköön, että taidan rakastaa niitä itse.)

  2. Juuri näin! Minusta nykykirjallisuus kaikkineensa käsittelee naista, joka määrittelee itsensä. Sellaisen naisen mieleenkään ei pälkähtäisi typistää, rajoittaa tai lokeroida itseään koska hän on nainen. (Tai kirjoittaa naisista, naisille, naisena, hauskasti, ironisesti, vakavasti, whatever!) Ja jos se ei kaikkia miellytä, niin ei mahda mitään!

  3. Lokerointi on toisinaan ihan hauskaa, jos sitä ei pidä absoluuttisena totuutena, ja jos se kolahtaa juuri sopivasti.

    Romansseillekin on sata ja yksi sorttia, ja jos ei sopivaa lappua löydy, niin aina voi tehdä oman…
    Miten olisi vaikka Ruritanian Romance tai Exotic Locales Romance (eikö Suomi liene aika eksoottinen?)
    http://www.cuebon.com/ewriters/Rsubgenres.html

    Omalle kässärille löysin niinkin oivan nimityksen kuin New Adult.
    Sehän kuulostaa melkein samalta kuin New Age! 😀
    ”New Adult books feature characters with slightly older teens or in their very early twenties. They are more commercially accessible coming of age stories, ones that take a look to life beyond school. They are learning who they are and how they are going to respond to adult challenges. Moreover, and this is important to me, they are fairly independent.”
    http://dearauthor.com/features/letters-of-opinion/if-you-like-new-adult-books/

    • Kiitos! Kun pääsen joululomalle, huokaisen ja palaan tähän. Sinulla piisaa mielenkiintoisia ja laajentavia sitaatteja-lainauksia-kommenttejan. Kiitos vielä!

  4. Päivitysilmoitus: Calendula Officinalis - kirjoittamista kirjoittamisesta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s