Pienet arvaamattomat töytäisyt

Eilen, kun lapset rauhoittuivat hetkeksi omiin puuhiinsa, lysähdin keittiön pöydän äärelle hörppimään teetä. Läppäri tökötti vieressä, hyvin suljettuna. Olin päivällä käväissyt sillä jossain, todennäköisesti FB:ssä, ja nyt kirjoittanut kirjalliselle ystävälleni sähköpostin.

Ehkä se oli kynttilöiden lämmin loiste, ehkä punaviini, jota olin juonut lasillisen ruokaillessamme, tai ehkä sähköposti, jonka kirjoitin kirjalliselle ystävälleni, tai sitten vain ulkona killottava lumisade, jokin pieni töytäisi kuitenkin, sai minut yhtäkkiä, täysin varoittamatta, kirjoittamaan kaksi sivua uutta tekstiä.

Pienet arvaamattomat töytäisyt ovat tämän lajin paras suola ja sokeri, tuore ruisleipä ja suklaaleivos. Ne tulevat toisinaan pinnistelyn ja ponnistelun tuloksena, toisinaan kuin varkain, ihan yllättäen, mutta kun ne tulevat, heilahtaa paljon enemmän kuin pari näytöllistä tekstiä koneelle.

Pienestä töytäisystä palautuu usko siihen, että ehkä sittenkin on parempi, että kirjoittaa kuin harrastaa pitsinnypläystä.

Kiitos kynttilöistä, kodin hiljaisista hetkistä ja lasillisesta punaviiniä. Kiitos, pieni töytäisy. Käväise sormenpäissäni jälleen jonakin päivänä. Siihen asti, eteenpäin vaikka sana kerrallaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s