Miehet yllättivät chick lit -ostoksilla

Minä olen aika onnellinen kirjoittajamuija (vaikka jalkoja pakottaa): seisoin eilen neljä tuntia Oulun Suomalaisessa kertomassa Napanuoralla-kirjasta kaikille kiinnostuneille. Sanalla sanoen juovuttavaa hommaa!

Juovuttavaksi homman teki tietysti se, että minulla oli mahdollisuus jutella erilaisten lukevien ihmisten kanssa. Kuunnella, mikä heitä kiinnosti uudessa esikoiskirjassa, ja kysyä heiltä, mikä heitä kiinnostaa kirjoissa ja kirjoittamisessa.

Miehet yllättivät minut täysin. Ensimmäisenä Napanuoralla-kirjaan tarttui kuusikymppinen herrasmies, jolle mutisin jotain varsin sekavaa, koska minua jännitti. Herrasmies katsoi minua ystävällisesti ja sanoi:

– Minä otan tämän.

Eikä hän jäänyt ainoaksi herrasmieheksi, joka sanoi chick litille kiitos kyllä. Mitä ilmeisimmin kirjat menivät pakettiin, mutta the pointti olikin heidän ennakkoluulottomuutensa. Siinä missä hyvinkin kirjallisen näköiset nuoret naiset (eikä tämä ole pahansuopa väite vaan tosiasia) välttelivät (tietoisesti?) naisviihdettä, herrat eivät. Miksi olisivatkaan ! Varmasti elämä on jo opettanut, että jokainen nainen on ansainnut viihdyttävän lauantai-iltansa poissa (ei paossa) arjen touhuista, lötkötellen ja kikatellen. Ah, minä niin toivon, että he saavat hetkensä minun sanojeni äärellä. Ajatus on huikean hieno! Itse asiassa ajatus sisältää kaikki ne syyt, miksi minä kirjoitan.

Ulkona on pimeää ja sataa vettä. Hypätkää sohvalle, viltti ylle ja kirja kouraan. Minä teen saman, ilman sohvaa ja vilttiä, uimahallissa, kun lapset pulikoivat treeneissään. Hyvä kirja kyllä saa uimahallin puupenkin muuttumaan prinsessan kultatuoliksi.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s