Koska minulla on hyvät perslihakset

Kuusikymmentä sivua tekstiä, jotka eivät tottele minua. Ensimmäiset 30 ehkä menettelevät tai pikemminkin joustavat niin kuin pitääkin. Mutta sitten nämä toiset 30. Ovat kuin hurjistuneita vasikoita: liian avuttomia vielä, vaikka mitä kuvittelevat kesän kynnyksellä.

Otin ja lohkoin 30 sivua todella pieniksi palasiksi. Neljäksi erilliseksi tiedostoksi. En tiedä, mitä kuvittelen voittavani leikkaamisella ja liimaamisella, mutta toivon, että kun laitan osat osasiksi, näen kokonaisuuden paremmin.

Vaikka kyseessä on Naaraspappi, Napanuoralla kummittelee mielessä niin pahasti, että se vaikuttaa kaikkeen. Saan sen suljettua mielestäni aika hyvin, sillä mainostoimisto on yksi maailman parhaista kouluista siihen, miten (painettua) asiaa ei voi jäädä jahkaamaan. Tehty, mikä tehty, ja seuraava dl odottaa, ohops, huomenna.

Napanuoralla-kirjan läpitunkemisesta on jotain hyötyäkin. Luin FB-seinältä seuraavan:

Marin kirja ahmittu. Läheltä liippaa monikin juttu. Puhutteleva tyylilajista huolimatta tai ehkä juuri siksi. Alku harhautti ja hengästytti. Jään odottamaan jatkoa.

Kiitos.

Puhutteleva tyylilajista huolimatta mietityttää minua hieman. Otan sen toki kohteliaisuutena, vaikka tosiasiassa tyylilaji ei saisi olla rasite, joka estää ajattelemasta, että kirja voisi olla hyvä. Mutta jos lukee kommentin jatkon, tulee väistämättä hyvälle tuulelle: chick lit on siis puhutellut.

Naaraspappi puhuttelee minua tällä hetkellä ankarin sanoin. Yksi lause on: Sinusta ei ole tähän. Se hyöty Napanuoralla-kirjasta ainakin on, että voin ajatella, että olen onnistunut kerran. Miksi en siis toistakin kertaa? Vai käytinkö jo muka kaikki paukut puhutellakseni niitäkin, jotka eivät välttämättä kuvittele pitävänsä Napanuoralla-kirjan kaltaisista kirjoista?

Lyhyestä virsi kaunis. Palaan takaisin kirkkoon, jossa pappi väittää olevansa virsikirjakauppias, koska uusi haudankaivaja aiheuttaa päänvaivaa. Tsiisus, hyvä tulee, kun vain luottaa itseensä ja perslihaksiinsa.

 

Advertisement

2 thoughts on “Koska minulla on hyvät perslihakset

  1. Palastelu on välillä paikallaan. Kakkoskässärini olen palastellut erillisiksi tarinoiksi luku kerrallaan. Käyn niitä läpi yksitellen, kuin novelleja, joiden loppu jää avoimeksi. Jokaisella luvulla on tässä vaiheessa oma selventävä nimensä niin että voin halutessani poimia niistä minkä tahansa työn alle. Tehtävää toki helpottaa se, että kirjassani on viisi päähenkilöä, joiden hyvin erilaiset elämät kohtaavat tavallaan sattumalta yhteisen harrastuksen vuoksi. Palastelu on auttanut minuai saamaan osiot elämään ja toimimaan omina itsenään, ts. lauserakenteet ja jännite myös dialogit kohdalleen.
    Tsemppiä urakkaasi. Aiheesi ainakin vaikuttaa tyystin erilaiselta kuin esikoisesi, mutta yhtä kaikki tosi mielenkiintoiselta:)

  2. Kiitos, Margit! Jälleen kerran kommentti tuli enemmän kuin paikalleen.
    Itse olen tehnyt hiukan samalla lailla, etenkin esikoisessa. Tässä kakkoskässärissä olen selkeästi koettanut haukata liian ison palasen kerralla. (Muka kokeneena, hah.)
    Jos kertojat ovat eri luvuissa eri henkilöitä, menetelmä on varmasti erityisen kiitollinen. Minulla hankaluuden tekee se, että kertoja on sama ja vielä aikamuoto (jälleen) preesens. Kun kirjoitan jossain jotain hyvin intensiivistä, se tuntuu vaikuttavan kaikkialle muuallakin. Päähenkilö ei ikään kuin voi lipsua linjastaan. Mutta toisaalta, päähenkilökin on vain ihminen, vaikka sitten mielikuvituksen tuotetta.
    Kiitos vielä tsemppauksesta. Tästä jatkamme urakkaa tahoillamme!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s