”Chick lit on tappiosi”

Olen saanut lukijapalautetta. Äiti kävi kylässä. Samalla, kun äiti hieroi hiekkaista hennaa hiukseni täyteen, hän analysoi Napanuoralla-kirjan. Olen jokseenkin otettu ja – järkyttynyt.

Äiti sanoo, että kirja ei ole chick litiä. Hän kysyy minulta, miksi se on minusta chick litiä, mutta myöntää, ettei tiedä, mitä chick lit on. Hän sanoo, että kirja ei ole kuitenkaan hömppää vaan vaatii aika paljon lukijaltaan.

No. Tulemme peruskysymyksen äärelle: pitääkö chick litin olla ”hömppää”.

Jostain syystä olen ottanut chick litin hengenasiakseni. Jossain vaiheessa mietin, mitä saatan jopa hävitä sillä, että haluan kirjoittaa tietoisesti suhteellisen ironista naisviihdettä, jota nimitetään chick litiksi. Tai häviän pikemminkin sillä, että julistan ääneen, että tämä on sitten chick litiä. Yhtä hyvinhän voisin sanoa, että kyse on naistutkimuksellisesta kirjoittajaotteesta, jolle on ominaista itseironinen katsontakanta ns. tyypillisenä pidettyyn nuoren naisen elämään ja joka rohkeaa ”lyödä läskiksi” ne oletukset, joita yhdistämme esimerkiksi sinkkuuteen ja ystävyyteen.

Äitini mukaan häviän. Hän sanoo, että chick lit on tappioni, koska se karkoittaa terminä lukijoita, jotka nauttisivat kirjasta sen särmän vuoksi. Minä sanon äidille, että Suomessa on vain väärä käsitys koko genrestä. Että sen pitäisi olla höttöä, tosi hömppää. Mutta eihän se ole. Ei ainakaan minun Napanuorallani.

Lukekaa itse. Päivitelkää itse.

Minä lopetin äitini analyysin sanomalla, että kirja on ainakin vaaleanpunaisen sijasta tuhtia oranssia. Siihen äiti ei sentään sanonut vastaan. Oli samaa mieltä. Oranssi kirja, kansikuvasta loppuun.

Advertisement

4 thoughts on “”Chick lit on tappiosi”

  1. Niin, pitääkö chick litin olla hömppää? Toivottavasti kirjasi hiukankaan herättää keskustelua tästä aiheesta.

    Kansi ei ainakaan karkota chick lit -inhoajia.

  2. Jahah, kiitos Rea. En minä vain tiedä, pitääkö chick litin olla hömppää. Olen aina ajatellut, että se on juuri jotain aivan muuta. Myry Voipio on pitänyt, kuulemma, aiheesta erinomaisia luentoja. Taidan hankkiutua seuraavalle 🙂 Sitten tiedän asiasta enemmän. Onneksi minun ei tarvitse pohtia itse asiaa tieteelliseltä kannalta. Pyrin vain kirjoittamaan mielenkiintoisia tarinoita, joissa on pehmeä pinta mutta piinkovaa asiaa.

  3. Ei, chick litin nimenomaan ei tarvitse olla hömppää. Tai sitten se saa olla ylpeästi hömppää. Kirjailijan valinnan mukaan. Keveys, positiivisuus, modernius, vähintäänkin rivien välistä uhkuva huumori. Kuten Cathy Yardley sanoi : For those writers who take offense at critics and reviewers who call chick lit ”fluffy”, ”frothy” or ”dumb” and who want to counter by making chick lit novels literary heavyweights, I have only one piece of advice: switch to decaf. Seriously. As chick lit authors we have messages, themes and insights, of course. But our primary job is to entertain. We’re not finding the cure for cancer here.

    • Kiitos Calendula. Tämä viestisi tuli jotenkin äärettömän oikeaan paikkaan. Ryntään heti Naaraspapin kimppuun. Hän on siis päähenkilö nro 2 ja vaikka onkin pappi, tietää kyllä, että maailma paranee naurusta todennäköisemmin kuin kammosaarnasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s